Olivier's Donkeys ranchin blogi

Nimi taas muuttuu ja muita kuulumisia

Maanantai 20.6.2022 klo 19:22 - Jaana C. ent. possumama

Nimi muuttui ja muita kuulumisia, ikäviäkin

Meidän ihana minipossu Manteli päädyttiin lopettamaan vajaa pari viikkoa sitten. Olin asiaa miettinyt jo puolisen vuotta, mutta tietenkin se oli vaikea päätös ja meni aikaa, että pystyin sen päätöksen tekemään. Syitä oli monia. Ensimmäisenä se, että sen kanssa oli vaikea elää kun se oli muuttunut ajan saatossa hyvin kärttyiseksi. Se oli hyvin hanakka puremaan, etenkin sisätiloissa ja paljonhan sen kanssa vietettiin aikaa sisätiloissa, koska sisämininä eleli. Etenkin talvisin sitä ei juuri muuten ulos saanutkaan kuin hädilleen. Tietenkin someen oli tullut lähinnä niitä hauskoja hetkiä laitettua, joten seuraajille tämä voi tulla vähän yllätyksenä millainen minisika todellisuudessa on. Lisäksi sillä oli todettu nivelrikkoa ja se ontui aika ajoin, hampaatkin olisi alkanut vaatia hoitoa. Sen ylipaino ei helpottanut tätä tietenkään, mutta se oli muutenkin eläinlääkäriltä saadun ohjeen mukaan dieetillä, eikä siitäkään huolimatta laihtunut haluttuun painoon useissa kuukausissakaan. Sen vähäinen liikkuminen oli iso ongelma ja kaikki tämä oli vain ikävä kierre. Sen kärttyisyyttä selkeästi oli lisännyt se, kun sen kiimat estettiin koirilta tunnetulla hormonikapselilla. Otin tämän viimeisenä keinona käyttöön, että annettiin kapselin vaikutuksen haihtua. Mutta kiimat kun alkoivat, alkoi vain erilaiset ongelmat, sisälle pissiminen ja jatkuva kiimahäiriö. Mantelilla oli jo aikoinaan ylipitkät hyvin hankalat kiimat ja todettiin, ettei asia ole muuttunut. Muuten kyllä kärttyisyys olisi vähentynyt. Kiimojen kanssa sen kanssa ei voinut elää, ja kiimojen estämisen takia tulleen aggressiivisuuden kanssa ei voinut elää.. Sen pureminen on erittäin kipeää ja pienille lapsille ja eläimille vaarallinenkin, possuthan purevat hyvin kovaa. Etenkään sijaisvanhemman roolissa ei tälle ollut vaihtoehtoa. Itsehän sen kanssa parhaiten pärjäsin ja pystyin sen oikkujen kanssa hyvin elämään, koko muu perhe oli jo hyvin kypsynyt siihen. Itse suren sen kuolemaa paljon, mutta muu perhe on lähinnä helpottunut. Kaikesta huolimatta ihmiset menee eläinten edelle, vaikka erittäin eläinrakas olenkin. Näitä luopumisia on vaan viime vuosina ollut ihan liikaa.. Toinen vaihtoehto olisi toki ollut laittaa se ulkopossuksi joko omaan pihaan tai antaa muualle. Mutta mahdollisten terveysongelmien takia, en tätäkään edes harkinnut. Ja toisaalta olihan se ollut sisäpossuna jo usean vuoden, sen olisi ollut varmaan vaikea ymmärtää miksi ei pääsekään enää talvipakkasilla takan ääreen lämmittelemään ja jotenkin en osannut kuvitella, että possun olisi ollut sen helpompaa sopeutua uusiin ihmisiin ja paikkaan, kun ainakaan meidän Manteli ei pitänyt vieraista alkuunkaan. Ja kaikki muutokset oli sille aina stressaavia ihan kotonakin. Ulkopossuna se olisi ehdottomasti tarvinnut kaverin ja toista possua en kyllä ollut valmis hankkimaan, enkä koskaan tule hankkimaan. Meidän ulkotilat ei aasien lisäksi riitä ja aitamääräykset on huomattavat ulkopossuille. Ehkä moni ihmettelee ratkaisuani, mutta itse uskon, että tein ainoan oikean päätöksen ja nyt Mantelin ei tarvitse varmasti enää kärsiä tai stressata, ja toisaalta ei meidänkään. Lisäksi sillä on nyt ehkä ikuiset takkatulen lämmöt tai auringon paiste. Ikävä on silti ja tulee vielä pitkään olemaan! :-(

Possun kuoleman takia en halunnut enää pitää sivujen niminä Olivier's Pigasus, vaan nimi vaihtuu tässä pikkuhiljaa kanavissa Olivier's Donkeys ranch, koska tosiaan aasit alkaa olla asia johon meillä keskitytään. Ja mm. westernpainotteisena niinkuin olen hevosiakin harrastanut ja mm. paimennus. Pitkään sitäkin mietin, mutta näin se tulee olemaan.

Keväällä meillä kävi kaksi aasitammaa astutettavana, joista toisen Aatos sai onnistuneesti astuttua. Toista ei astunut, koska tammalla ei alkanut kiimat koskaan. Tamma ultrattiinkin tässä, mutta kotioloissa syytä kiimattomuudelle ei saatu selvitettyä. Tämä tamma menee ehkä tarkempiin tutkimuksiin klinikalle syksyllä ja jos kaikki on kunnossa, saattaa tulla ensi keväänä uudestaan astutettavaksi. Me hankittiin myös ihan ikioma aasitamma. 5v. Alisa on Aatoksen kaksoisolento Tanskasta ja tällä on nyt tätä kirjoitettaessa 57 vrk tiineydessä menossa viimeisen astumispäivän mukaan. Ja 10 pv enemmän, jos tärppäsi heti ensimmäisestä astumisesta. Tulee olemaan hyvin jännät oltavat ensi keväänä. Aasitamma kantaa 12kk (+-1kk). :-) Tarkoitus on opettaa nämä parivaljakkoajoon. Nyt aasit ovat Orimattilan kotieläinpuistossa ja meidän poni laitumella. Meidän on jatkossa tarkoitus keskittyä nimenomaan aaseihin. Niiden kanssa on tiedossa monenlaista muutakin puuhaa kunhan palaavat kotiin elokuun puolessavälissä. Meillä oli ikävästi tässä keväällä väiveitä ja siinä sai coopersectia laitella koko porukkaan. Lisäksi meille iski jonkinlainen hevosflunssa, jonka ensin sairasti Alisa ja nyt on Aatos ollut kipeänä ja eläinlääkäri on käynyt tiheään. :-( Toivottavasti nyt parantuu tällä viimeisellä sulfakuurilla. Se siis on nyt uudestaan pahentunut siellä kotieläinpuistossa, jos ei ala parantumaan niin tulevatkin jo aiemmin kotiin sieltä. Vähän harmittaakin kun laitoin nämä muualle kesäksi, kun olisi ollut kiva tässä jo aloitella aasien kanssa hommia. Mutta toisaalta matkustaminen olisi ollut hankalampaa ja nyt pääsen käymään haimasyöpäsairaan läheiseni luona useammin. Ja tämä on niin arvokasta aikaa, että eipä siinäkään ollut muuta järkevää vaihtoehtoa.

Sokerioravistakin jouduttiin tosiaan luopumaan, Alvinin kuoltua äkillisesti ja naaraiden alkaessa myös oireilla ja päätyessäni heidänkin lopetukseen. Sain Alvinin ruumiinavauksen tulokset, joissa havaittiin erittäin paha krooninen märkäinen keuhkotulehdus ja sen aiheuttama kuivuminen ja ummetus. Syytähän tälle ei silti saatu mistä se oli niille tullut. Ja se on nyt jäänytkin vaivaamaan, kun oletan että olosuhteissa ja ruokinnassa ei ollut vikaa nykytietämyksen mukaan. Eksoottisten eläinten pitäminen ei sekään ole ollenkaan huoletonta, kun jotain tälläistä ilmenee. Niistä on myös vaikea huomata koska ne on kipeitä, kun tietysti saaliseläimenä piilottelevat oireitaan viimeiseen asti. Tätä myöden olen kyllä kovasti miettinyt kaikkea eläimenpitoani uudestaan ja kuinka järkevää on esim. eksoottisten eläinten pitäminen. No, jäi meille yhä yksi eksoottinen laji, eli aksolotli ja sille tuli vieläpä 3 uutta kaveria. Mutta silti ajatuksia on herännyt..

Ja tulihan meille reilu kuukausi sitten 7 viikkoinen australianpaimenkoira uros. Joka juuri tänään täytti 12 viikkoa ja kävi ekoilla rokotuksillaan.. Hienosti meni! Rohkea pentu! Oikea jääräpää myös. Minulla oli edellinen australianpaimenkoira tältä samalta kasvattajalta ja vaikka se koira jouduttiinkin lopettamaan myöskin nuorena, vasta 4 vuotiaana, niin luotto kasvattajaan ei mennyt. Kolmeen vuoteen ei ollut tätä rotua, mutta nyt sopivan pennun tultua vastaan, oli oikea ajankohta uudelle pennulle. Vanhan Hipsu -koirankin kuolemasta on nyt 1,5v. Monta, monta menetystä on ollut. Pitkään ajattelin etten pysty enää koskaan uutta koiraa ottamaan. Kuitenkin paimenhaaveet elävät yhä ja varmasti niitä tässä tullaan toteuttamaan! Edellinen aussiehan ei lopulta ollut paimenkoira ollenkaan, kun se pelkäsi ankkoja ja lampaita ja sai luonnetestistäkin hylätyn. Tämä pentu tuntuu olevankin ihan täysin toista maata jo heti alkuun. Sen ajan mitä ehti possunkin kanssa samaan aikaan olemaan, niin onnistui kärttyisän possun kanssa ystävystymään ja pystyi myös liikuttamaan sitä, mikä ei todellakaan ole osaamattomalle helppo tehtävä. Paimenen elkeitä siis olen jo nähnyt, toki ne täytyy sieltä ottaa haltuun ja käskyn alle. Niinkuin moni muukin asia vielä. Mutta ihana riiviö se on! <3

Onneksi tässä on kesälomaa mulla ja lapsilla, niin on aikaa koiran opettamiselle hyvin ja muille suunnitelmien tekemisille. Niistä kuulette lisää myöhemmin! Tässä tämmöinen suht pikainen yhteenveto viimeisimmistä tapahtumista.

Terv. Jaana C. ent. possumama

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aasit, aasiori, aasitamma, aasivarsa, ranch, pientila, eläimiä, aksolotli, australianpaimenkoira, chihuahua, kissa, koira